Maatalous-Hankkija
Toimialasivut on tarkoitettu toimialakohtaisen aineiston julkaisemiseen. Sivuilla voidaan julkaista perinnekuvauksia, valokuvia, muisteluita jne, mutta myös ajankohtaista aineistoa.
Tälle sivulle olisi saatava oma vastuuhenkilö ja ylläpitäjä.
Valtion kasvitarhansiemenet 1918-1920
on selostus sata vuotta sitten tapahtuneesta mielenkiintoisesta siemenkaupasta. Puutarha-alan monitoimimiehen Aimo Nummen laatima tutkielma julkaistaan nyt ensi kertaa laajemmalle yleisölle. Lue tutkielma kahdessa osassa. Osa 1 Osa 2.
Tutkielman lähtökohdat
Suomessa elettiin vaikeita aikoja ensimmäisen maailmasodan ja sisällissodan aikana. Elintarvikkeista alkoi olla puutetta varsinkin vuosina 1917-l8 ja ulkomaankaupassa oli monia ongelmia. Suurelta osalta tuontitavarana olleista vihannesten ja juuresten siemenistä oli puutetta, ja se uhkasi maan elintarvikehuollolle tärkeää kotimaista vihannesviljelyä. Vihannesten siemeniä oli siemeniä viljelevien maiden vientikieltojen takia vaikea saada ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–18. Senaatti halusi turvata sekä maanviljelys- että puutarhakasvien siementen saannin ja valtio joutui monien vaiheiden jälkeen myös siemenkauppiaaksi. Silloisissa oloissa oli vaikeaa arvioida oikein siementarvetta ja tehtiin ilmeisesti virhearvioita, eikä hankinnat muutenkaan olleet onnistuneita.
Kun asiaa oli 1920-luvun alussa virallisesti tutkittu, jäivät "valtion kasvitarhasiemeniä" koskevat tiedot myöhemmin unohduksiin, eikä tätä vaihetta Suomen siemenkaupassa ole yleensä mainittu historia-teoksissakaan. Viitteitä näiden vuosien siemenkaupasta ja sen vaikeuksista löysin aluksi Puutarha-lehden palstoilta. Kuulin asiasta tarkemmin Hankkijan silloin jo eläkkeellä olleelta puutarhaosaston pitkäaikaiselta toimihenkilöltä Aarne Jotunilta, jonka isä Pekka Jotuni oli ollut puutarhaosaston hoitajana syksystä 1919 alkaen. Kun vielä sain "Puutarhakaupan historia" - kirjani aineiston tutkimusta tehdessäni tilaisuuden käydä Hankkijan (silloin jo Noveran) arkistossa ja sain ottaa muutamia kopioita vanhoista asiakirjoista, oli mielenkiintoisin osa tätä asiaa koskevasta aineistosta käytettävissäni.
Lisätutkimukset Kansallisarkistossa ovat tuoneet merkittävästi lisää tietoa asioista. Käsikirjoitus on kuitenkin odottanut jo monia vuosia painokuntoon saattamista. Haluan kiittää agronomi Eero-Heikki Vasaraa suurenmoisesta avusta, kun hän järjesti tilaisuuden käydä Noveran arkistossa vain muutama kuukausi ennen liikkeen toiminnan loppumista. Kansallisarkisto ja Helsingin yliopiston kirjasto ovat olleet monien aiheeseen liittyvien lähdemateriaalien osalta hyvin suuriarvoisia ja Pohjanmaan museon kuva-arkisto on toimittanut osan julkaisun vähäisestä kuvituksesta.
Vantaa 15.07.2006 Aimo Nummi