Kaskupalsta
Keneltä irtoaa mojovin Hankkija-aiheinen kasku tai juttu? Perinnesivujen kaskuosasto ei ole käynnistynyt juuri ollenkaan. Usein kuulee sanottavan, että onhan näitä, mutta….olisiko tämän nyt ihan painokelpoista tai jotakin muuta ja siihen se sitten jääkin.
Nyt vain rohkeasti asialle ja kaskut talteen periaatteella jäsen/kasku. Laita kortesi kekoon ja lähetä tai kerro kaskusi Erkki Franssilalle (erkkif@fransco.fi puh. 0505816775). Voit lähettää juttusi myös paperilla osoitteella Kaskut, Pl 21, 00781 Helsinki.
Kootaan yhdessä oma ”kaskujen perinnehuone”!
Tässä tähänastista satoa. Kaskut on numeroitu tulojärjestyksessä, viimeisin ylinnä. Katso myös Kasku no 1.
Kasku no 5. Pieni juttu, joka kuvaa miten vielä 1970-luvun puolivälissä Hankkijan asiakaskunta ei vielä oikein arvostanut naissukupuolta.
Olin 1970-luvun puolivälissä käymässä Kolpin rehutehtaalla. Puolenpäivän jälkeen sinne soitettiin, että minun pitäisi mennä illaksi Kuortaneelle puhumaan karjaväen tilaisuuteen, koska Anja-Liisa Mattila (nyk. Taka-Sihvola) oli sairastunut. eikä voinut lähteä matkalle. Sain puhelimessa vähän ohjeita, mistä pitäisi puhua ja matkalla ehtisin miettiä lisää. Kokkolan konttorista sain auton, jolla ajelin Kuortaneen urheiluopistolle, jonne oli kokoontunut toistasataa karjankasvattajaa. Kun olin saanut juttuni pidettyä, nousi yleisön joukosta yksi isäntämies seisomaan ja lausui: " Kyllä se sentään oli hyvä, että Hankkija kuitenkin laittoi tänne miehen, eikä mitään tytön hempukkaa. Kyösti Raininko
Kasku no 4. Tämä muistamani tapaus on Kajaanista -80 luvulta ja antaa esimerkin siitä, että aina on hyvä syy juhlaan.
Eräänä aamuna myyjä tuli töihin tumma puku päällä ja kravatti kaulassa, poiketen tavanomaisesta arkisesta pukeutumisesta. Työkaverit ryhtyivät ihmettelemään, että mikä nyt mahtaa olla syy juhla-asuun. Tähän myyjä totesi, että tänään tuli vuosi täyteen kun anopilta leikattiin suonikohjut.
Taisi siinä nousta juhlamieli työkavereillakin.TT
Kasku no 3. Tämä tarina on mm. Lahden konttorin johtajana toimineen Jukka Kalapuron laajasta kaskuvalikoimasta. Kerran 1960-luvulla pohjois-karjalalainen pienviljelijäyhdistys teki opintomatkan Länsi-Suomeen ja yhtenä kohteena oli Eelan tila(Esa ja Esko Eelan kotitila) Säkylässä. Talon pojat olivat jo lähteneet maailmalle, Esa Hankkijan koneosastolle, ja isä hoiti tilaa yksin.
Vieraita ihmetytti erityisesti, miksi tilalla oli kolme traktoria, vaikka käyttäjiä oli vain yksi. Isä-Eela vastasi, ehkä hiukan leikilläänkin, että näin säästytään ikävältä työkoneiden vaihtovaivalta: yksi vetää äestä, toinen kylvökonetta, kolmas peräkärryjä.
Kotimatkalla Tuupovaaran isännät pohtivat matkan antia ja sovellusmahdollisuuksia omiin olosuhteisiin. "Minä ainakin sain hyvän idean", huudahti eräs matkamies. "Heti kotiin päästyäni ostan pyhähousuja varten omat henkselit!"
Kasku no 2. Hankkijan kiivain maatalousosuuskuntien jäsenkeräysvaihe oli 1970 - luvun alussa. Eräs maakuntasihteeri lähti keräysmatkalle, vaikka oli pienoisessa flunssassa ja ääni sen myötä käheä. Eräässä talossa ovea tuli avaamaan talon emäntä, jolta jäsenkerääjä kysyi: "Onko isäntä kotona?" "Ei ole, käy sisään vain", kuiskasi emäntä vastaan.
Kasku no 1. Lukijaa ehkä hämmästyttää, miksi kaskut on numeroitu. Tapa on peräisin eräältä pieneltä majakkasaarelta, jossa vähät vitsit oli kerrottu niin moneen kertaan, että kaikki osasivat ne ulkoa. Siksi kerrontaa rationalisoitiin niin, että lausuttiin vain kaskun numero ja kaikki osasivat nauraa. Tapa otettiin käyttöön eräässä pienessä Hankkijan toimipisteessä, jossa kerran eräs vieras pääkonttorista tavan havaitessaan päätti illanistujaisissa itsekin kokeilla uutta vitsinkerrontatyyliä ja lausui summassa numeron 8. Juuri kukaan ei nauranut. Vieras kysyi, oliko numero 8 jotenkin huono vitsi. Ei, hänelle vastattiin, vitsi numero 8 on hyvä, mutta tiedäthän, että vitsin teho riippuu paljon siitä, kuinka se kerrotaan!